Anteeksi tämä pitkänpitkä tauko, mutta kun koulu alkoi niin pelaaminen ja tietokoneella oleilu jäi vähemmälle. Seuraavan osan koitan tehdä vähän nopeampaa, mutta muista en vielä lupaile. Nyt sitten osaan:

Seuraava päivä alkoi kohtalaisen hyvin. Kaarinan siivoskeli likaantuneita pöytiä ajatuksissaan. Kovin hiljaista oli ollut sen jälkeen, kun Kaarina sekosi pahan kerran.

Siirillä asiat olivat kohtalaisen huonosti, tai jos ajatellaan positiivisin mielen oli tuttavuus pöntön kanssa iloinen uutinen tulevaan.

Kaarina oli täydessä työntouhussa. Nicolla oli jälleen kerran päässyt pikku plöräykset housuun ja niinpä hoitopöydällä vierähti tovi.

Myöhemmin illalla Siiri opetti pojalleen puhumisen alkeita. " Sano äiti. Sano äiti, kukkuu äiidin oma pikku poooika." No vihdoinhan se äiti sanakin opittiin tosin nyt Nico toitottaa ympäri taloa "Äätti, äätti"

Niin suloisia kuin ne pikkulapset ovatkin on niillä myös tapana kasvaa. Onnistunut kasvu vaatii rakkautta, rajoja ja elämänopettelua. Nico onnistuikin kasvussaan ja taputti itselleen riemastuneena.

Niin myös isosisko Sari astui elämässään uuteen vaiheeseen. Sarilla olikin nyt mahdollisuuksien maailma, valinnat nyt vaikuttaisivat hänen koko loppuelämään. Sarin tavoitteeksi tuli perhe. Tytöllä olisikin nyt hyvät mahdollisuudet tulevaisuuteen, kunhan hän osaisi niitä hyödyntää ?

Ohhoh, onpas sen Siirin vatsa päässyt pyöristymään. Mahtaakohan sieltä olla tulossa tälläkertaa tyttö vaiko poika?

Olihan uutinen aikamoinen pommi. "Että tähän oravanpyörään vielä lisää pieniä tepastelijoita."

No kauaa ei tarvinnut